Click click

Joku viikko takaperin käytiin ulkona. Elina viihtymässä ja minä yhdellä niistä työkeikoista jotka ei oikeastaan ole yhtään työkeikkoja.

Jori Hulkkonen soitti täysin mysteerisen keikan: lavalla oli vaan pöytä ja pöydällä hiiri, joka oli yhdistetty piilotettuun tietokoneeseen. Jorin silmillä oli lasit, joista se näki tietokoneen näytön, mutta ei esimerkiksi yleisöä. Siinä se seisoa nökötti ja klikkaili ja ihmiset tanssi.

Sue-Ellen wants her dress back

Tämän päivän kirppiskierrokselta lähti melkein mukaan Givenchyn erittäin Dallas-henkinen vintage-mekko. Sitten tulin järkiini. Mitä teen mekolla, joka päällä peiliin katsoessa saan hysteerisen naurukohtauksen? Givenchya tai ei, ne olkatoppaukset ja paljetit oli ihan pikkuisen too much.

Kirpparin vieressä on purkukunnossa oleva talo, jossa kuulemma kaikki taideopiskelijat käyvät jossain vaiheessa kuvaamassa harjoitustöitään. Me kuvattiin vain toisiamme. Ja kenkiä. Ne on uudet ja ihanat. Konsta saa melkein samanlaiset synttärilahjaksi. Kai on vähemmän noloa olla kenkäsamikset kuin tuulitakkipariskunta?

Elina

Eksyneitä sieluja

Yksi mahtavimpia blogilöytöjä, jonka haluan jakaa kanssasi:

Onnettomat hipsterit.

Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Tai itse asiassa kaikki on juuri sitä.

Postauksen kuvat vahvasti unrelated. Tai itse asiassa eivät.

Krapula

Joskus on vaikea päättää kumpi on parempi: Superhauska ilta vai superhyvin käytetty dagen-efter. Vaikka jalat eivät kantaneet, päätä jomotti ja näkökenttä oli pelkkää sumua, lähdimme silti lojumaan kaupungille. Kiertämään kirpputoreja, venymään kahviloissa ja lopulta itsemme kokoisen popcorn-tonkan kanssa arvailemaan uuden sherlock-elokuvan juonenkäänteitä - väärin.

It's elementary, Watson.

Vanhan ajan uusivuosi