Busterin mielestä taidemuseossa ei saa osoitella tauluja peukalolla ja siristellä silmiä. Minun mielestä se on varsin kätevä tapa tarkistaa onko joku maalauksen osa sommitelman kannalta olennainen. Busterin mielestä se on noloa. Meidän kummankin mielestä on varsin erikoista maksaa pääsylipusta 20 dollaria vain siksi, että voi kuvata teokset digipokkarilla.
MoMassa ihmettelimme kummatkin ihmisiä, jotka juoksivat taulun luota toiselle kuvia räpsien. Osa ei tainnut vilkaistakaan maalauksia muuta kuin kameran näytön kautta. Eniten kummastusta herättivät ne, jotka teosten lisäksi kuvasivat myös niiden vieressä olevat esittelytekstit. Siis lukematta niitä ensin. Mahtaa olla melkoinen taide-elämys tihrustella kotona tietokoneen näytöltä, että kenenkähän maalaus se tämä olikaan ja onpa muuten keltaisia nämä keinovalossa otetut kuvat.
MoMa oli juuri niin ihana kuin olin ajatellutkin sen olevan. Näin ensimmäistä kertaa ikisuosikkini Mark Rothkon tauluja. En ollut koskaan tajunnut kuinka jättimäisiä ne oikeasti ovat.
6 kommenttia:
Mun mielestä museoissa antoisinta on seurata muita turisteja. Kaikilla tuntuu koko ajan olevan kiire. Tai sit ne on vaan niin ammattitaitoisia taidekriitikoita, että kolmen sekunnin vilkaisulla osaa analysoida videoteoksen syyt, merkitykset ja seuraukset.
Sinä päivänä, kun nää kulttuurituristit löytää googlen kuvahaun, alkaa museoita kaatua.
Ainiin, ja tuo pollock-kuva on aivan huikee.
Mulle on jäänyt Momasta elävästi mieleen musta varttuneempi, vartijamies, jonka aluksi luulin kuuluvan teokseen. Sanoin miehelleni kuinka nerokasta liittää teokseen oma vartija, joka lähes nukkuu( toinen luomi kiinni aina, kun mahdollista). Että tekis melkein mieli varastaa idea ja palkata vartija oman maalauksen viereen.
Rothko on ihmeellinen. Siitä ei pääse mihinkään.
Pollock- kuvasi on hieno!!
Ai sielläkö saa ottaa kuvia? Olen menossa ensi viikonloppuna MoMaan, ehdoton nähtävä Nykin reissulla.
Hese: Kiitti. Tosiaan, se väen hyörinä oli häkellyttävää. jotkut sentään löysivät aikaa syventyä transsinomaisesti maalauksien sisimpään, vertaa pollock-kuva. Siitäkös me innostuimme.
Celia: Pestaudun mielelläni nuokkumaan maalaustesi ääreen !
Merja: Kyllä, toisin kuin Guggenheimissa tai monissa muissa museoissa, joissa pelkkä kameran roikkuminen olalla sai vartijat häiritsevän valppaiksi, momassa kuvaamiseen suhtauduttiin erittäin myötämielisesti. Salamaa ei tosin saa käyttää.
Ja kyllä, moma on must! kerro terveisiä! :>
Hese: Luulen että tärkeintä on se, että saa kotopuolessa sanoa käyneensä ihan museossa. Ja katoppa, kuviakin löytyy. Mietin kyllä, että googlaamalla pääsisivät helpommalla.
Celia: Olin ihan lumoutunut Rothkosta. Itse asiassa Rothkon työt säväyttivät paljon enemmän kuin ne taidehistoriasta tutut teokset. Ne on nähty jo niin monesti. :)
Merja: Ihanaa matkaa! Kuvia odotellessa.
Lähetä kommentti