Herätys: New York!

Blogille lähes kävi kuten turhan monelle muullekin hyvälle idealle: ne kuolevat ennen kuin edes ehtivät käynnistyä.

Hiljaisuudelle on kuitenkin kohtalaisen hyvä tekosyy; viikon matka maailman napaan, Isoon Omenaan, New Yorkiin, ja matkaa edeltänyt arkielämän järjestäminen sille mallille, että viikon poissaolo on jotenkin mahdollinen.

Nyt kuitenkin seuraa tiheä sarja merkintöjä, joiden avulla pyrimme jälkikäteen ymmärtämään kaikkea näkemäämme.

New York näyttää samalta kuin elokuvissa ja tuntuu helvetisti paremmalta. B&B koalitio pitää sitä jokseenkin yksimielisesti parhaimpana lomakohteena suunnilleen ikinä.

NY on kuin monta kaupunkia, jotka vaihtuvat kortteli korttelilta. Lukemattomat kulttuurit, rodut ja kielet, jotka virtaavat pitkin streettejä ja avenueita sallivat ainutlaatuisen yhteenkuuluvuuden tunteen kaupungin sykkeen kanssa. Kävijän, ensikertalaisenkaan, ei tarvitse tuntea itseään turistiksi. Ottaa vain kasvoilleen väliinpitämättömän ilmeen, tuijottelee näennäisen aneemisesti ympärilleen ja heittäytyy kaupungin alati pumppaavaan rytmiin, niin onnistuu hämäämään paljasjalkaistakin nykiläistä.

Suomalaiselle täysin vieras small talk -kulttuuri yhtä aikaa hämää ja lämmittää itseensä kietoutunutta pohjalaista: Kaupan kassakin kysyy, että miten menee. Miksi? Vittuileeko se? Haluaako se kertoa, että sillä menee paremmin? Meneeköhän sillä paremmin? Meneekö minulla huonosti?

Kun epäilykierteen vankilasta vapauduttuaan ulkopaikkakuntalainen sallii itsensä ymmärtää, että ehkä tuntemattomallekin voi olla kohtelias. Pian oppi apinoimaan saman kysymyksen kaikuna takaisin, ja on taas astetta paikallisempi.

Kaikkea ei voi millään nähdä yhdellä, kahdella, viidellä kerralla. Joka kadun kulman takaa paljastuu jotain aivan uutta, usein ennennäkemätöntä.

Hyvä niin. New Yorkiin haluaa kuitenkin palata vielä lukemattomia kertoja.